Vangit ja vangitsijat : Helsingin vankileirien toiminta ja vankien selviytyminen vankileireillä

Pro Gradu -tutkielmani käsittelee Helsingin vankileirien toimintaa ja vankien selviytymistä näillä vankileireillä. Käsittelen tutkielmassani enimmäkseen Suomenlinnan, Katajanokan ja Iso-Mjölön vankileirejä. Helsingin vankileirien läpi kulki yhteensä jopa noin 20 000 vankia ja pyrin tutkielmassani selvittämään kuinka millaisia tavoitteita vankileiriorganisaatiolla oli toiminnassaan ja kuinka se toimissaan lopulta onnistui. Organisaation toiminnan rinnalla käsittelen vankien selviytymistä. Leireillä kuoli lopulta noin 1 600 vankia, ja pyrin tutkielmassani kuvaamaan, millä keinoin vangit pyrkivät selviytymään vankileirien kamalissa olosuhteissa. Helsingin vankileirit perustettiin heti kaupungin valtauksen jälkeen huhtikuussa 1918. Vankimäärä kasvoi alussa melko nopeasti ja oli korkeimmillaan noin 14 000, mikä teki vankien majoitustilanteesta vaikean. Samaan aikaan vankileiriorganisaatio pyrki luokittelemaan vankeja vaarallisuuden ja syyllisyyden mukaisesti. Helsingin vankileirien vankeja eroteltiinkin näiden luokitusten mukaan eri leireille. Vankeja sijoitettiin Suomenlinnan leirillä kuuteen eri vankipiiriin, Katajanokalle sekä eri piireihin Iso-Mjölön vankileirillä. Sijoituksen ja luokituksen suhde ei ole täsmällisesti selvitettävissä, mutta on selvää, että vaarallisimmiksi käsitetyt vangit sijoitettiin Iso-Mjölön vankileirille ja Suomenlinnan VI piiriin. Luokituksilla pyrittiin pitämään vaarallisimmiksi määritellyt vangit tiukassa vartioinnissa, mutta samalla tarkoituksena oli estää huonojen ajatusten leviäminen vähemmän vaarallisten vankien keskuuteen. Luokitukset vaikuttivat vankien elämään huomattavasti, ja Helsingin vankileirien välillä on huomattavasti eroja keskenään. Esimerkiksi kuolleisuus oli korkeimmillaan vaarallisimpien vankien keskuudessa, ja siihen vaikutti luultavasti eniten työmahdollisuuksien ja ulkomaailman yhteyksien rajoittaminen vaarallisimmiksi luokitelluilta vangeilta. Työmahdollisuudet olivat vangeille tärkeitä, sillä niistä sai lisäruokaa. Työ oli usein taloudellisesti kannattamatonta, mutta vankileiriorganisaatio näki työn vankeja kasvattavana ja siksi sitä jatkettiin. Vaarallisimmille vangeille ei ollut juurikaan työmahdollisuuksia. Sen lisäksi, että leireillä pyrittiin estämään vaarallisten ajatusten leviäminen, järjestettiin vangeille myös kasvatustoimintaa, mutta sen mahdollisuudet ymmärrettiin nopeasti vähäisiksi ulkoista olosuhteista johtuen. Kun vankien ylläpito leireillä ymmärrettiin mahdottomaksi, ryhdyttiin vankileirijärjestelmää purkamaan vähitellen kesän 1918 aikana. Tuomioista muutetiin ehdollisia ja vankeja armahdettiin myös vähitellen. Suomenlinnan vankileiri oli Helsingin vankileireistä viimeinen, ja sieltä viimeiset vangit poistuivat maaliskuussa 1919. Vangit pystyivät vaikuttamaan omiin olosuhteisiinsa melko paljon, mutta mahdollisuudet vaihtelivat. Vankien oli kehitettävä keinoja selviytyäkseen vankileirien karuissa fyysisissä olosuhteissa. Lisäruoan hankkiminen oli ehdottoman tärkeää, ja siihen oli keinoina erimerkiksi vankileirin tarjoamien töiden teko, ruoan salakuljetus leirille, varastaminen ja kaupankäynti. Hygienian ylläpito oli myös tärkeää vaarallisten tautitartuntojen välttämiseksi. Helsingin vankileirien vangit pyrkivätkin siivoamaan majoitustilojaan parhaansa mukaan. Henkisen toimintakyvyn säilyttäminen oli myös tärkeää, ja sen suhteen vankien keinot olivat vaihtelevia. Vankiyhteisö tarjosi useimmille vangeille tärkeää tukea olosuhteiden käsittelyyn henkisesti. Vangin oman kekseliäisyyden lisäksi selviytymismahdollisuuksiin vaikuttivat kuitenkin organisaation tekemä luokitus, varallisuus ja luultavasti myös vangin kotipaikan etäisyys vankileiristä. Tutkielma käyttää pääasiallisina lähteinään Kansallisarkistosta löytyviä Sotavankilaitoksen ja eri vankileirien arkistoaineistoja. Vankien elämään liittyvissä kappaleissa on hyödynnetty enimmäkseen Työväen Arkistosta ja Kansan Arkistosta löytyviä vankien kirjeitä, päiväkirjoja ja muistitietoaineistoja. melko paljon, mutta mahdollisuudet vaihtelivat

Suomalaiset Venäjällä 1917–1964 -tietokanta historiantutkimuksen apuvälineenä

Kansallisarkiston Suomalaiset Venäjällä 1917–1964 tutkimushankkeen tehtävänä on muun muassa laatiainteraktiivinen tietokanta Venäjällä, Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa vuosina 1917–1964oleskelleista Suomen suuriruhtinaskunnan alamaisista, itsenäisen Suomen kansalaisista ja eräissätapauksissa heidän jälkeläisistään (esimerkiksi amerikansuomalaiset).Tässä artikkelissa esitellään tutkimushankkeen interaktiivinen tietokanta, tietokannan tekninen toteutus,tietokantatyön vaiheet, tietojen manuaalisesta syöttämisestä joukkoistamiseen ja tekoälyyn ulottuvattiedonkeruumenetelmät, lähdeaineiston luonne, tietokantatyössä käytettävät historiatieteellisetmenetelmät ja kokonaisuuteen liittyvä viestintäsuunnitelma.Tarkastelun kohteena on myös se, miten käytettävät lähteet on valittu, mitkä tekijät rajoittavat tietojenjulkaisemista ja mitä mahdollisuuksia digivälitteisen tutkimusympäristön huima tekninen kehitys avaalähitulevaisuuden tietokantavälitteiselle historiantutkimukselle.Suomalaiset Venäjällä 1917–1964-tutkimushankkeen interaktiivinen tietokanta tuo internetiin avoimestikäytettäväksi elämäkertatietoja suomalaisista Venäjällä, Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa1917–1964. Tiedot esitetään lähdeviitoitettuna sähköisenä henkilökortistona ja osittain linkkeinädigitoituihin asiakirjoihin. Kansalaiset pääsevät osallistumaan tutkimusprosessiin taulukoimalladigitalisoituja lähdetietoja hankkeen joukkoistamisalustalla.Tietojen vapaata saatavuutta rajoittavat tietosuojalainsäädäntö ja osaan arkistoaineistoa liittyvätaineistonluovutussopimukset. Kymmeniätuhansia henkilöjä ja joitakin satoja tuhansia henkilötietorivejäsisältävä tietokantahanke vaatii taakseen riittävästi henkilöresursseja ja toimivan teknisentoimintaympäristön.Digitointi- ja joukkoistamistekniikan kehittyminen on mahdollistanut yhtenäisemmän hajautetuntiedonkeruutoiminnan hallinnoimisen ja tutkijoiden keskittymisen henkilötietoja koskevaantutkimustyöhön. Hankkeessa on myös tehty kokeiluja tekoälyavusteisen arkistoaineistojensisällöntunnistuksen kanssa, ja tulokset ovat todella lupaavia. Tulevaisuuden tietokantatutkimushankkeissanäillä HTR-teknologiaan perustuvilla menetelmillä voidaan säästää merkittävä osa hankkeidenmanuaalisesta tietojen syöttötyöstä

Suomalaiset Venäjällä 1917–1964 -tietokanta historiantutkimuksen apuvälineenä

Kansallisarkiston Suomalaiset Venäjällä 1917–1964 tutkimushankkeen tehtävänä on muun muassa laatia interaktiivinen tietokanta Venäjällä, Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa vuosina 1917–1964 oleskelleista Suomen suuriruhtinaskunnan alamaisista, itsenäisen Suomen kansalaisista ja eräissä tapauksissa heidän jälkeläisistään (esimerkiksi amerikansuomalaiset). Tässä artikkelissa esitellään tutkimushankkeen interaktiivinen tietokanta, tietokannan tekninen toteutus, tietokantatyön vaiheet, tietojen manuaalisesta syöttämisestä joukkoistamiseen ja tekoälyyn ulottuvat tiedonkeruumenetelmät, lähdeaineiston luonne, tietokantatyössä käytettävät historiatieteelliset menetelmät ja kokonaisuuteen liittyvä viestintäsuunnitelma. Tarkastelun kohteena on myös se, miten käytettävät lähteet on valittu, mitkä tekijät rajoittavat tietojen julkaisemista ja mitä mahdollisuuksia digivälitteisen tutkimusympäristön huima tekninen kehitys avaa lähitulevaisuuden tietokantavälitteiselle historiantutkimukselle. Suomalaiset Venäjällä 1917–1964-tutkimushankkeen interaktiivinen tietokanta tuo internetiin avoimesti käytettäväksi elämäkertatietoja suomalaisista Venäjällä, Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa 1917–1964. Tiedot esitetään lähdeviitoitettuna sähköisenä henkilökortistona ja osittain linkkeinä digitoituihin asiakirjoihin. Kansalaiset pääsevät osallistumaan tutkimusprosessiin taulukoimalla digitalisoituja lähdetietoja hankkeen joukkoistamisalustalla. Tietojen vapaata saatavuutta rajoittavat tietosuojalainsäädäntö ja osaan arkistoaineistoa liittyvät aineistonluovutussopimukset. Kymmeniätuhansia henkilöjä ja joitakin satoja tuhansia henkilötietorivejä sisältävä tietokantahanke vaatii taakseen riittävästi henkilöresursseja ja toimivan teknisen toimintaympäristön. Digitointi- ja joukkoistamistekniikan kehittyminen on mahdollistanut yhtenäisemmän hajautetun tiedonkeruutoiminnan hallinnoimisen ja tutkijoiden keskittymisen henkilötietoja koskevaan tutkimustyöhön. Hankkeessa on myös tehty kokeiluja tekoälyavusteisen arkistoaineistojen sisällöntunnistuksen kanssa, ja tulokset ovat todella lupaavia. Tulevaisuuden tietokantatutkimushankkeissa näillä HTR-teknologiaan perustuvilla menetelmillä voidaan säästää merkittävä osa hankkeiden manuaalisesta tietojen syöttötyöstä

Tekoälyä yhteistyönä

Esitys Tekoälykahvit kulttuuriperintöammattilaisille -webinaarissa 30.8.2023

WarVictimSampo 1914–1922: a National War Memorial on the Semantic Web for Digital Humanities Research and Applications

AcceptedThis article presents the semantic portal and Linked Open Data service WARVICTIMSAMPO 1914-1922 about the war victims, battles, and prisoner camps in the Finnish Civil and other wars in 1914-1922. The system is based on a database of the National Archives of Finland and additional related data created, compiled, and linked during the project. The system contains detailed information about some 40,000 deaths extracted from several data sources and data about over 1,000 battles of the Civil War. A key novelty of WARVICTIMSAMPO 1914-1922 is the integration of ready-to-use Digital Humanities visualizations and data analysis tooling with semantic faceted search and data exploration, which allows, e.g., studying data about wider prosopographical groups in addition to individual war victims. The article focuses on demonstrating how the tools of the portal, as well as the underlying SPARQL endpoint openly available on the Web, can be used to explore and analyze war history in flexible and visual ways. WARVICTIMSAMPO 1914-1922 is a new member in the series of "Sampo" model-based semantic portals. The portal is in use and has had 23,000 users, including both war historians and the general public seeking information about their deceased relatives.Peer reviewe

An Ontology of Finnish Historical Occupations

Peer reviewe

Building a Linked Open Data Portal of War Victims in Finland 1914-1922

Peer reviewe

WarVictimSampo 1914–1922: A Semantic Portal and Linked Data Service for Digital Humanities Research on War History

This paper presents the semantic portal and Linked Open Data (LOD) service WarVictimSampo 1914–22 about the war victims, battles, and prisoner camps in the Finnish Civil and other wars. The system is based on a database of the National Archives of Finland and related data compiled during the project. The system contains detailed information about some 40 000 deaths extracted from several data sources, and data about prisoner camps and over 1000 battles of the Civil War. A key novelty of WarVictimSampo 1914–22 is the integration of ready-to-use Digital Humanities tooling with the data service, which allows, e.g., studying information about wider prosopographical groups in addition to individual victims. We demonstrate how the tools of the portal, as well as the underlying SPARQL endpoint, can be used to explore and analyze war history in flexible and visual ways. WarVictimSampo 1914–22 is a new member in the series of “Sampo” model based semantic portals. It was published in late 2019 and got 20 000 users in two weeks.Peer reviewe

Tekoäly Kansallisarkistolla

Esitys Tekoälykahvit kulttuuriperintöammattilaisille -tapahtumassa 14.6.2023